Etusivu
  Jäsenlehti
  tapahtumat ja retket
  Liity jäseneksi
  Yhteystiedot
  Linkit



Oulun Seudun Metsätilanomistajien kesäretki 2018

Lauantaiaamuna 9.6 starttasimme Oulusta Pekka Mällisen täydellä bussilla 48 jäsenen voimin, hovikuskina Tuomo Junttila. Matkanjohtajana toimi Timo Pietilä juttuineen ja kilpailuineen. Kasituvalla Limingassa nautitun aamupuuron jälkeen kävelimme Kone ja Tarvikkeeseen, missä pienkonemyymälä oli saanut hulppeat omat tilat. Sahat ynm metsän tarvikkeet olivat hienosti rivistössä puutarhakoneiden kera. Kauppias Janne Pietilä ja myymälän hoitajat esittelivät toimintaansa. Saimme arpajaistemme pääpalkinnoksi hienon painepesurin, mikä kiihotti arpamyynnin huippuunsa.

Sitten auton keula kohti Keuruuta. Poikkesimme Sievissä aamukahveelle ja tutustumaan turvajalkineiden outletmyymälään. Alajärvellä Tulivuorikeskuksessa Risto Saarela tutustutti meidät geologian saloihin. Puuseppä yrittäjän intohimo kiviharrastukseen Lapin retkillä johdatti kivihionnan kautta Tulivuorikeskuksen perustamiseen 1998. Parhaina vuosina, kun Vaasa laiva vielä seilaili, keskuksessa vieraili päivittäin viisikin linja-autoa. Asiantuntemuksella ja sitkeydellä rakennettu keskus johdatti meidät tulivuorikierroksen aikana kiehtovalle ja opettavaiselle matkalle geologiaan ja kivien syntyhistoriaan. Kierroksella koimme luonnonvoimien mahdin, kuten maanjäristyksen, geysirin purkauksen ja tulivuoritoimintaan liittyvät ilmiöt. Kierros antoi tietoa myös lähiavaruudesta, kivistä ja geologiasta. Näkyvillä oli aitoja kivinäytteitä ympäri maailmaa, mitkä oli hankittu omatoimisesti tai saksalaisten geologien toimesta.

Illaksi saavuimme luonnonkauniin Keurusselän kylpylähotelliin herkulliselle buffetillalliselle. Nautimme myös tanssinpyörteistä ja hyvistä unista.

Monipuolisen sunnutaiaamiaisen jälkeen suuntasimme Serlachius museoille Mänttään, ensin Gustafille draama esitykseen. Eletään vuotta 1951. Ryhmämme on joukko paperiyhtiölle töihin pyrkiviä uusia työntekijöitä. Yhtiön tomera sihteeri perehdytti joukkomme talon tavoille ja kertoi samalla pääkonttorin ja yhtiön elämästä. Osa meistä oli kelvollisia työntekijöiksi niin tehtaalle kuin maatilalle ja metsään. Kierroksella tutustuimme museon näyttelyihin ja valmistimme lopuksi paperia omin käsin. Välilä kävimme lounaalla Myllyrannassa, missä oli vanhasta mylly- ja veturitallista kunnostettu idyllinen ravintola. Loppupäivän tutustuimme Göstan taidetarjontaan. Yksi päätaiteilijoista on belgialainen Koen Vanmechelen, jonka taiteessa yhdistyy usein yllättävät mielelliset ja materiaaliset yhdistelmät, kuten marmorista veistetyn naishahmon hiukset kanoineen ja käärmeineen tuoden mieleen kreikkalaisen mytologisen kertomuksen. Taiteellisen työn ohella hän tutkii maapallomme monimuotoisuutta, diversiteettiä, jalostaen mm. kanoja ja sikoja. Näitä näimmekin pihalla, mistä edesmenyt Ruuth rouva olisi ollut ylpeä ja innoissaan.

Illalla oli vuorossa yhteinen illanvietto rantasaunoilla kera salaatein ja makkaroiden. Grillimestareina toimivat Esa Alila ja Yrjö Heiskari, elintarvikepassikin ja tulityökortti olivat voimassa. Metsävisan voiton kumarsi Eero Hätälä ja saimmepa nauttia Ulvisten laulustakin.

Maanantaina oli sitten pääkohteet Vilppulan saha ja Äänekosken biolaitos. Vilppulassa isäntänä toimi Veli-Matti Mäki toimien tuotannon suunnittelijana. Saha on muuttuvateräinen, missä pyörösahat liikkuvat asymmetrisesti (crosscut), mahdollistaen tukin sahauksen optimaallisesti niin laadullisesti kuin hyötysuhteeltaan, kun toimintaa avustaa tietotekniikka, 3d kuvantaminen ja röntgen. Vaikka pyörösahat syövät tukkia puruksi vannesahaa paksummin, on hyötysuhteessa kehitytty loistaviin suoritteisiin. Saha käyttää tukkia noin miljoona kuutiota, tuottaen valmista sahatavaraa noin 500 000 kuutiota. Ennustettu tuotanto on ylitetty reilusti.

Sitten Äänekosken biotuotetehtaalle, aluksi Metsä Forestin tarjoamalle lounaalle ja kahville, isäntänä piiripäällikkö Matti Rossi. Tehtaan toimintaa esittelivät Riitta Raisanen, Sonja Laitinen ja Maria Latokartano.Tehdas käyttää puuta 6,5 miljoonaa kuutiota, 4 havua ja 2,5 koivua, mikä tarkoitta päivässä 240 rekkaa ja 70 junavaunua. Puuhuoltoa varmistavat 100 km säteellä toimivat 15 terminaalia. Puun ensisijainen kohde on tehdas, mutta loppuosa leimikosta kuskataan samantien terminaaliin, mikäli tehdas ei vedä. Puusta 5 miljoonaa kuutiota tulee 150 km säteellä, loput junalla kauempaa, aina Oulua myöten. Tehdas työllistää 2 500 henkilöä, 150 tehtaalla, loput maakunnissa. Tehdas tuottaa perinteisen sellun, mäntyöljyn, tärpätin ja energian lisäksi tuotekaasua, rikkihappoa, biokaasua, pellettejä, biokomposiitteja. Kehitysvaiheen tuotteita ovat biopolttoaineet, lannoitteet, tekstiilikuidut ja biotuotteet ligniinistä. Tehtaan sähköntuotannolla voitaisiin lämmittää 100.000 omakotitaloa. Tehdas tietenkin käyttää sähköä itse ja puolet sähköstä menee myyntiin.

Lämpimät Kiitokset Isännille eri retkikohteissa!

Teksti ja kuvat Arto Hongisto



Tulivuorikeskuksessa koimme V asteen järistyksen, jolloin neste läikkyy, pienet esineet kaatuvat ja ovet avautuvat ja sulkeutuvat.




Kuljettajamme yritettiin pestata jarrumieheksi, näyttäessään paperinvalmistajan kyvyt.




Göstan viinituvassa.




Grillimestareina toimivat Esa Alila ja Yrjö Heiskari.




Sahanväkeä! Ei vaiten, omaa porukkaa. Saha pyörii puolenkymmenen henkilön voimin.




Äänekosken biovoimalaitoksella isäntänä oli piiripäällikkö Matti Rossi. Tehtaan toimintaa esittelivät Riitta Raisanen, Sonja Laitinen ja Maria Latokartano.




Kone ja Tarvikkeen lahjoittaman painepesurin voitti arpajaisista Eljas Ulvinen.