Etusivu
  Jäsenlehti
  tapahtumat ja retket
  Liity jäseneksi
  Yhteystiedot
  Linkit



Lappi 20-22.9.2007

eMetsäretki Koillismaalle ja Lappiin 20. - 22.9.2007.
Oulun Seudun Metsätilanomistajat ry (OSMO) ja Nordean Metsäklubi

MATKAKERTOMUS:

Torstai 20.9.

Matkaan lähdimme torstaiaamuna klo 7.30 bussilla Oulun Metsäkeskuksen edestä. Sää oli puolipilvinen, sateeton, aurinkokin yritti uskaltautua näkyville pilvien lomasta. Matkallelähtijät olivat saapuneet paikalle jo hyvissä ajoin ja bussikin saapui paikalle sovittuna aikana, joten... eiku menoksi!

 

Matkamme suuntautui ensimmäiseen kohteeseemme Kouvaan, joka sijaitsee Pudasjärven ja Posion kuntien rajamailla. Ensimmäinen pysähdys Kouvalla oli valtavan ison pöllinparkkauspukin luona, korkeutta arviolta n. 3,5 metriä. Joku ihmettelikin, että kuinkahan iso oli se mies, joka tällä pukilla puita parkkasi.

Tämän pysähdyksen jälkeen siirryimme ruokailemaan Kouvan Kievariin. Ruokaa odottaessamme esitteli StoraEnson Alpo Särkelä ja OSMOn varapuheenjohtaja Heimo Pelkonen kartalta paljon puhuttuja ja aikanaan myös paljon parjattuja Osaran aukeita.

Ruokailun jälkeen siirryimme maastokohteisiin, tutustumaan Osaran aukeiden nykytilaan. Nuorta metsää kohteella olikin aivan kiitettävästi. Toisella metsäkohteella oli juuri tehty ensimmäinen harvennushakkuu. Merkillepantavaa oli puiden latvavikaisuus, haaralatvat ym. Alpo kertoi sen johtuvan kohteen korkeasta sijainnista, 200 metriä merenpinnasta, aiheutuvasta lumikuormasta (tykkylumesta).

Joimmehan me kohteella myös oikeat nokipannukahvit.

Seuraava käyntikohde oli Kemijärvi ja siellä sijaitseva maailman pohjoisin sellutehdas. Sen portille saavuimme aikataulun mukaisesti klo 16. Tutustuminen alkoi kiertoajelulla tehdasalueella ja sen "puupihalla". Tehtaan opas kertoi tehtaan "haukkaavan" 4800 m3 puuta vuorokaudessa. Melkoinen määrä!

Tutustuimme myös kuorimoon. Ruokailimme tehtaan ruokalassa ja sen jälkeen tehtaan edustaja kertoi meille sellun valmistuksesta ja kaikkeen siihen liittyvästä, tehtaan nykytilasta ja sen tulevaisuudesta. Tehtaalla on investoitu paljon ja uusia oli suunnitteilla.

Majoituimme Hotelli Kemijärveen. Oli tarjolla saunomista ja tietenkin vielä iltapala, ettei vain pääse nälkä yllättämään...

Perjantai 21.9.

Aikainen herätys. Aamupala klo 7.00, minkä jälkeen Kemijärven kaupungin vastuustosaliin. Siirtyminen hotellista valtuustosaliin tapahtui jalkaisin, muutama sata metriä. Olimme tulleet kuuntelemaan metsäammattilaisia. Mieluisaksi yllätykseksemme kuitenkin itse kaupunginjohtaja Timo E. Korva oli saapunut paikalle ja piti ensimmäisen puheenvuoron aiheenaan "Kemijärvi tänään".

Hän kertoi Kemijärven historiasta, nykypäivästä ja raotti vähän tulevaisuudenkin näkymiä. Kaupunginjohtajan mukaan Salcompin lopettaminen ja sen muuttaminen Kiinaan on ollut lähiaikojen merkittävin takaisku lukuisine työpaikkojen menetyksineen. Hän mainitsi myös mahdollisesta Kemijärven ja Pelkosenniemen kuntaliittymästä, asiasta oli käyty jo äänestys. Liitosasia oli kaatunut Pelkosenniemen kunnanhallituksen yhden ei-äänen enemmistöön. Liitosasiaa ei  kuitenkaan ole haudattu vielä kokonaan. Kaikesta huolimatta kaupunginjohtajan visiot tulevaisuuteen olivat hyvinkin myönteiset.

Seuraavan puheenvuoron piti paikallisen Metsäkeskuksen johtaja Jukka Ylimartimo. Hänen jälkeensä puhui Kemijärven yhteismetsän toiminnanjohtaja Risto Junttila. Aiheista käytiin kuulijoiden ja edellä mainittujen herrojen kanssa keskustelua.

Mutta, aika rientää... ja taas kohti uusia seikkailuja. Kuljettajamme suuntasi auton keulan aikataulun mukaisesti klo 10.30 kohti Sodankylää.

 

Pysähdyimme Hotelli Sodankylässä tunnin verran, jonka aikana nautimme lounaan. Matka jatkui Tankavaaraan, jossa tutustuimme Kultamuseoon. Siellä oli nähtävää ja kuultavaa sen verran, että se olisi oma lukunsa sinällään, joten ohitan sen tällä kertaa näin.

Kultamuseon jälkeen tutustuimme UKK-Instituuttiin ja UKK-Kansallispuistoon. Koska sää oli sateinen, tutustuimme puistoon sisätiloissa. Siellä saimmekin paremman kuvan koko puistosta.

Opas kertoi meille, kartalta samalla näyttäen, missä mitäkin on ja kuinka laaja puisto itseasiassa on. Mielestäni saimme varsin selkeän kuvan puistosta. Sisällä saimme myös nähdä isoja valokuvia juuri paljaaksi hakatuista vaarojen rinteistä, Osaran aukeista.

Palasimme takaisin Sodankylään aikataulun mukaisesti ja majoituimme Hotelli Sodankylään. Saunan jälkeen syömään. Olikin tuhti iltapala, meinasi mennä yöunet liikasyönnin vuoksi.

Lauantai 22.9.

Jälleen aikainen herätys, aamupala ja auton keula kohti Rovaniemeä. Rovaniemellä tutustuimme Lapin Metsämuseoon. Siellähän sitä olisi ollut näkemistä ja kuulemista! Valitettavasti olimme varanneet aikaa vain 1,5 tuntia. Oppaamme, metsätalousinsinööri, kertoili asioita mukavasti ja leppoisasti.

Olipa unohtua. Meillähän oli pitkiä siirtymiä paikasta toiseen, ei pysähdytty kahvittelemaan, kahviteltiinpa kuitenkin. Särkelän Alpo keitteli bussin etuosassa kahvia ja teevettä sekä tarjoili ne itse kullekin matkaajalle omalle istumapaikalle. Sitä ennen oli puheenjohtajamme Aimon vaimo Anneli jakanut kaikille kahvileipää ja sokeria. Oli tunnelma kuin olisi ollut lentomatkalla.

Siirryimme Arktikumiin. Vapaata tutustumista reilu 2 tuntia. Olihan siellä monenmoista! Lounastimme Arktikumissa ja sen jälkeen kuuntelimme Pekka Laihoa, Pohjois-Suomen Metsänomistajaliiton hallituksen jäsentä.

Kello 15.00 suuntasimme auton kohti Oulua, jonne saavuimmekin n. klo 18.30, kaikki hyväkuntoisina ja terveinä.

Puheenjohtajamme Aimo pyysi paluumatkalla meiltä anteeksi sitä, että oli "höykkyyttänyt" meitä noilla aikatauluilla. Aikatauluhan oli lähes presidenttivierailujen minuuttiaikataulua. Mutta toki me kaikki ymmärsimme sen, että ilman Aimon lähes sotilaallisen tarkkaa aikataulun noudattamista homma olisi lähtenyt lipsumaan ja muutama suunniteltu kohde olisi varmasti jäänyt näkemättä.

Syysterveisiä kaikille matkalla mukana olleille ja myös kaikille yhdistyksen jäsenille! Pikkujouluissa nähdään! Toivottelee allekirjoittanut,

Erkki Rimpiläinen