Etusivu
  Jäsenlehti
  tapahtumat ja retket
  Liity jäseneksi
  Yhteystiedot
  Linkit



MATKAKERTOMUS OSMON RETKESTä SILVA-METSäNäYTTELYYN
12-14.6.2009

Hei vaan kaikille OSMOn jäsenille! Sain viimeinkin pitävän ”niskalenkkiotteen” itsestäni ja kun oli sopivan sateinen heinäkuun päivä, ajattelin että kirjoitan muutamia muisteluita matkastamme.

Perjantai 12.6.

Retkelle lähtö oli sovittu Metsäkeskuksen edestä klo 7.30 Nevakivi Oy:n autolla. Matkallelähtijät olivat kaikki ajoissa paikalla, joten eikun menoksi. Sää aamulla oli vähän harmaa ja koleahko. Suuntasimme bussin kohti Siilinjärvellä sijaitsevaa Kunnonpaikkaa (kuntokeskus).


Apatiitti-kaivos Siilinjärvellä

Matkalla Kunnonpaikkaan puheenjohtajamme Timo Pietilä kertoi monia metsänhoitoon liittyviä asioita ja joutuipa hän korjailemaan bussin räpättävää TV-näyttöruutuakin.

Kunnonpaikka

Kunnonpaikassa nautimme lounaan. Oli hieno paikka. Aurinkokin oli tullut jo näkösälle, oikein kesäinen päivä. Kunnonpaikasta jatkoimme matkaamme kohti Kuopiota, jossa merkillepantavaa oli torielämän vilkkaus ja ihmisten paljous.



Kunnonpaikka ja osmolaisia

Kuopiosta lähdimme kohti Kermansaven tehdasta ja myymälää Heinävedelle. Taivas oli taas muuttunut harmaaksi ja sateen jumalatar Esteri ripotteli vesiä. Tehtaalle sisälle mennessämme ihmettelimme, miksi oven päällä lukee Tulikivi. Meille kerrottiin, että Tulikivi oli ostanut Kermansaven. Talo tarjosi meille nisukahvit. Ostoksiin myymälässä oli varattu riittävästi aikaa. Näytti siellä muutama kuppi ja kokonainen astiastokin vaihtavan omistajaa.


Nisukahvit Kermansavella

Kermansaven myymälä

Jatkoimme matkaamme melko lähellä sijaitsevaan Kermankeitaaseen, jossa söimme päivällisen. Paikka sijaitsee kauniin Heinäveden reitin varrella, tarjolla on monenlaisia veteen ja ulkoiluun liittyviä aktiviteettejä. Kermankeitaan omistaa pariskunta Terttu ja Aarno Happonen, jotka molemmat olivat paikalla. Aarno kertoi meille paikan historiaa ja nykypäivääkin, jopa Heinävedenkin, asioita aika laajalti. Päivällisen nautimme kiireettömästi ja kaikessa rauhassa.


Kermankeidas

Tässä vaiheessa mainitsen eräästä toisesta asiasta, joka ei liity metsään juurikaan. Olin nimittäin ennen matkaa huomannut netistä, että kyseisen päivän iltana Joensuun Ilosaaressa oli kansanmusiikkitapahtuma Kihaus Folk, johon halusin mennä, mutta jonne en silloisen aikataulun mukaan olisi ehtinyt. Kysyin Timolta, voitaisiinko aikataulua tiivistää. Timo otti heti asian omakseen ja soitti Kermankeitaalle, josko päivällistä voisi aikaistaa. Ja aikaistettiinhan sitä, joten pääsimme kyseiseen tapahtumaan muutaman muunkin asiasta kiinnostuneen kanssa. Kiitos Timolle ja Kermankeitaalle!

Hotelli Kimmeli

Joensuussa majoituimme Hotelli Kimmeliin, lähelle Pielisjoen rantaa. Loppuilta oli varattu omalle ajankäytölle ja jokainen käytti sen parhaaksi katsomallaan tavalla. Sade jatkui. Päivä alkoi olla ns. ”pulkassa”.

Lauantai 13.6.

Lauantaiaamu valkeni varsin aurinkoisena ja lämmintäkin näytti tulevan. Luvassa oli hyvä näyttelypäivä.

Aamupalan ja -toimien jälkeen kokoontuminen bussille klo 9.45 niille, jotka halusivat kuljetuksen näyttelyalueelle. Osa meni jalkaisin, halki kaupungin. Kiinnostuneille oli myös mahdollisuus tutustua kasvitieteelliseen puutarhaan Botniaan.

Silva-näyttely tarjosi paljon metsään liittyvää nähtävää ja kuultavaa sekä lisäksi monenmoista oheistoimintaa. Kyllä on tänä päivänä metsään jos jonkinlaista konetta ja laitetta! Näyttelyajalle ei ollut varattu lounasta vaan jokainen sai valita mieleistään alueen lounas- ym tarjonnasta. Linja-autokyyti hotellille lähti klo 14.40. Muutama tunti vapaata ja taas menoksi.

Meille oli varattu illaksi laivaristeily Pielisjoelle klo 18.00 alkaen. Linja-autokuljetus hotellilta satamaan klo 17.30. Ja niin sitä lähdettiin kahdeksi tunniksi seilaamaan Pielisjoelle. Sää oli mitä parhain. Lähes tyyni, lämmin ja aurinkoinen. Laiva oli nimeltään Satumaa ja siellä meille oli yhteinen päivällinen. Tila, jossa ruokailimme, oli varsin pieni, mutta onneksi sää suosi ruokailun kannellakin.

Lähdössä Pielisjoelle

Satumaa

Aika riensi laivaristelyllä nopeasti kauniita maisemia ihastellessa. Toki laivalta sai myös ”kurkunkostuketta” kuka sitä halusi eli virvokkeita ja turvokkeita.

Satumaa ja osmolaisia

Risteilyltä satamaan palattuamme meitä odotti mieluisa yllätys. Rannalla meitä vastaanottamassa oli Timon ystäväpariskunta, Irene ja Juhani Mäkinen. Juhani on Timon kertoman mukaan metsätalousinsinööri ja työskentelee Kiteen maaseutuoppilaitoksessa lehtorina. Siikajoen poikia syntyisin. Timo kertoi metsätaloussuunnitelmia harjoitteluaikanaan tehdessään kortteeranneensa Juhanin kotona Siikajoella. Tästä tämä kaveeraaminen oli alkanut ja jatkuu edelleen. Juhani on valmistunut pari vuotta Timoa myöhemmin. Juhani oli lupautunut oppaaksi kiertoajelulle Joensuussa.

Lähdimme ajelemaan Lintulahden kaupunginosaan. Näimme kirkkoja, raviradan ja paljon muuta, mm. alueen omakotitaloasutusta. Kierroksen paluumatkalla ajelimme yliopistoalueen halki. Siellä näimme yliopiston eri laitosten rakennuksia ja myöskin Joensuun erikoisen Metlan rakennuksen.

Kello alkoi olla jo niin paljon, että ajelimme hotellille yöpymään. Näytti joku vielä jaksavan lähteä Joensuun yöelämää katsomaan, mutta minun päiväni oli täysi.

Sunnuntai 14.6.

Lähtö hotellilta Kolille. Matkatavaroiden ja aamupalan jälkeen alkoi paluumatka klo 8.45. Aamu oli puolipilvinen, mutta ei sateinen ja melko lämminkin. Kolille saavuimme klo 10.00. Meillä oli aikaa reilu tunti tutustua Koliin ja Luontokeskus Ukkoon. Emme kuitenkaan ehtineet olla siellä kauankaan, kun kova ukkosmyrsky ja rankkasade sotkivat suunnitelmamme tutustua Koliin.

Luontokeskus Ukko tuli kylläkin hyvin tutuksi, kun kaikki olivat sadetta pitämässä ja kahvia juomassa siellä. Aika riensi näinkin.

Ei muuta kuin häntä pystyyn ja kohti uusia sankaritekoja. Niinpä linja-auton nokka suunnattiin kohti Vuokattia ja klo 13.00 saavuimmekin Vuokatin Urheiluopistolle, jossa söimme lounaan. Lounas oli runsas ja monipuolinen, tuskinpa kukaan jäi nälkäiseksi. Sade oli lakannut ja aurinkokin pilkisteli pilvien lomasta.


Vuokatin Urheiluopisto

Syötyämme matka jatkui kohti Oulua. Oli siellä Urheiluopistolla joku tarkkasilmäinen bongannut julkimoitakin, mm. Leena Harkimon ja Teemu Selänteen. Sää jatkui sateettomana ja melko aurinkoisena koko matkan Ouluun, jonne saavuimme klo 16.35.

Matka oli taaskin tavan mukaan mukava ja rattoisa. Kaikki olivat hyvällä tuulella eikä mitään mainittavampia kommelluksiakaan sattunut.

Eipä tässä muuta kuin hyvää jatkoa retkellä mukana olleille ja kaikille OSMOn jäsenille toivottaa Erkki Rimpiläinen.